Hiljaisuuden kaupunki

Kuljen tällä polulla
Tunnen sen joka solulla
Tuntuu kivet hyvältä jaloissa
Tuntuu hyvältä linnut liikenne valoissa
Hiljaisuus kaupungin sisäänsä hautaa
En voi täällä hiljaakaan laulaa

Joudun sisääni vajoamaan
Ei pääse sinne muut kajoamaan
Vien itseni sisään tuulen
Sielä vihdoin jotain kuulen
Sydämmeni sykkii
Verta eteenpäin tehtaastani lykkii

Käsi hitaasti ylös kohoaa
Voimaa kaupungin näin tuhoaa
Hiljaiseen yöhön ruumiini lähtee valumaan
Tunnen kuinka sudet sitä kaluamaan
Sulkemaan silmäni hetkeksi erehdyin
Takaisin maailmaan näin havahduin

Tahdon takaisin
Tahdon takaisin

Olet siinä

Tunnen kuinka,
luiset kätesi tarraavat,
painavat sormensa paksuun kaulaani,
ja kuinka ne vievät,
ajatukseni kauas pois,
ja kuinka ne tuovat,
sinut luokseni takaisin.

Olet taivaiden päällä jo,
ollut kauankin,
Olet taivaiden päällä jo,
Sinne haluaisin.

Vie minut kauas,
kauemmas kuin koskaan,
vie minut unholaan,
syvemmälle kuin uskallatkaan.
paina minut veden alle,
paina minut luoksesi,
päästä minut taivaaseen,
aivan sinun eteesi.

Rakkauden varas

Sysi onpi mustempi,
Kahtahan tuo on kaunihimpi,
Kolmanteen se päänsä painoi,
Sitä ennen rakkauttaan vannoi,
Nälkä vei varkahan pois,
Ihankuin se lämpöä tois,
Varas tulkohon takaisin,
Sen kainalooni ottaisin,
Sydämmelläni hänet kai ruokkihisin,
Ja lämmölläni hänet juottahisin,
Palaa oi menninkäinen palaa,
Voimme onnen liitokset takaisin yhtehen valaa.

Rakkaudesta rauhaan

Suutele minua
haluan tuntua
Pidä kättä poskellani
En halua kadota,
pidä minua paikallani
älä päästä minua lähtemään
Liian nopeasti kerkeän etenemään
Äläkä anna minun puhua
Se voisi kaiken rikkoa

Jos ottaisit kovempaa kiinni kädestäni
Ehkä pääsisin pelostani
Rakkaudesta rakennan rauhan
Sitä sinulle jauhan
Ota minut pois
Vie minut helvettiin
Lämpimämpään paratiisiin
Punaisten henkilöiden luo
Onni liekin minulle suo
vie minut pois
vie minut pois
rakkaudesta rauhaan
rakkaudesta rauhaan.

Elänkö?

Tunnet muka henkäykseni,
mutten minä edes hengitä.
Imet itseesi huokaukseni,
Mutten päästä yhtäkään.
Näet muka miten lunta kolaan,
Mutta silti vain itseni edessäsi nolaan.
Huomaat kuinka silmäni liikkuu,
ja sen kuinka kieli huuliposkessa liikkuu.
Pian kuitenkin huomaat sen,
Tehneesi virheen täydellisen.
En olekkaan elossa,
Olet elänyt aina siinä pelossa,
Nyt joudut sen myöntämään,
paperinukkejen luokse minut työntämään.

Ristiriitoja

Olet minun,
en ole sinun
Katsot minua,
en katsokkaan sinua.
Väität tuntevasi minut,
olen tyystin unohtanut sinut